lääkitys kohdillaan kun näin naurattaa

Torstain neljännellä tunnilla jätin helteiset kopitteluharjoitukset kesken, ja lähdin mutkin kurvailemaan kohti terveyskeskusta, jossa minua odottivat minna, vuodepaikka ja pullollinen zometaa. Lääkereseptin mukaan zometa on alkavan osteoporoosin hoitoon, mutta yhtä suuri syy puolivuosittaiseen tk-visiittiini on lääkkeen arveltu hyöty rintasyövän uusimisen ehkäisyssä. Jälkimmäisen syyn takia sen olen itselleni "puhunut", vaikka lääke on vasta kokeiluasteella. Luukadolle en tähän mennessä ole juuri ajatuksia suonut, mutta kun kaikista kuvitelmistani huolimatta elelen edelleen tautivapaana, on hyvä, että tulevaisuuteenikin on satsattu. Ilman estrogeenituotantoa tai sen korvausta osteoporoosi on kohdallani ihan todellinen uhka.

Vastaanotto vuodeosastolla oli jälleen ystävällinen, veriarvot olivat kunnossa ja lääke tilattu apteekista, joten sitten vain suonenetsintään. Siihen tarvittiinkin minnan lisäksi myös terttua ja kerttua, lisävaloa, kasa suoja-alustoja, pyyhkeitä ja kärryllinen kanyyleita. Vika ei ollut pistäjissä, näinhän itsekin etteivät suonet vain suostuneet nousemaan pintaan, mutta yksissä tuumin päätimme, että kyllä tällä hoitajakokemuksella pitää elävälle ihmiselle saada tippa käteen. Kunnan parhaaksi tippaiitaksi tituleerattu kerttu kun kuulema saa tippatien auki paineettomallekin potilaalle. Kämmenselän pistojen jälkeen siirryttiin käden syrjiin, "kandin hätävarasuonen" kautta ylemmäs käsivarteen, mutta vasta käsitaipeen "labrasuoni" suostui uittamaan kanyylin oikeaan paikkaan. Jes.

Tippa onnellisesti kädessä kaivoin laukustani kasan kaunokirjallisia hengentuotteita, ja rupesin luku-urakkaan. "Päiväni hölmölässä" ja "hölmöläisten urheilukisat" sisälsivät hauskoja oivalluksia mm. sählyn pelaamisesta lapa kädessä ja keväisistä rahankylvöpuuhista. Vapaalla vasemmalla kädellä löin leimoja tarinoiden perään, ja varo-varovasti kirjoitin vielä tippakädellä kommentteja. Hyvä hyvä! Sujuva juttu! Hauska loppu! Nyt olisi tarvittu sitä viisasta mattia! Miten niin kaikki hölmöläiset kuolivat, kun heitä on tänäkin päivänä vielä olemassa? Olet mestarikirjoittaja, en olisi osannut yhdistää samaan tarinaan hölmölää ja star warsia, vaikka olisin kuinka yrittänyt:)

Ainevihkojen lukeminen on opettajan kotitöistä ehdoton suosikkini, mutta kokeiden korjauskin menettelee. Onhan kiva nähdä, kuinka oppilaat ovat oivaltaneet vaikeaksi ajattelemiani asioita. Tai sitten eivät, mutta eivät lannistu vaan partiolaisen tavoin tahtovat tehdä parhaansa. Enkun kokeen viimeinen tehtävä oli haastava: "Kirjoita uudelle ystävällesi kirje. Kerro siinä itsestäsi vähintään viisi asiaa. Esimerksiksi minä osaan.., minä pidän.., minulla on..". Ehdoton helmi oli kaikessa lyhykäisyydessään tiivistetty versio kyvyistä ja harrastuksesta. Ensimmäisellä rivillä luki: My can let's play football. Toki annoin pluspisteen yrityksestä, olivathan kaikki sanat oikein kirjoitettu..

Makeasti mahtoi nauraa myös kollegani, joka korjasi uskonnon koetta. Korinttolaiskirjeen kuuluisin kohta oli eräässä paperissa muistettu seuraavasti: "Niin pysyvät nyt nämä kolme, paavali, siilas ja barabbas, mutta suurin niistä on pietari". Toisessa paperissa taas pysyivät soppa, saippua ja sielunhoito -tärkeitä toki nekin, mutta edelleen peräänkuulutan rakkautta ja toivoa, uskoakin. Niitä tarvitsee myös opettaja, kuten työtoverini pirre, jonka koulutulokas "ville-aleksi" etsi kauan omaa nimilappuaan taululta. Siellä sen piti olla, muiden nimien seassa. Vihdoin seitsenvuotiaan silmät kirkastuivat, ja hän bongasi oman nimensä lapulle kirjoitettuna. Onnellisena hän esitteli opelle löytöään, jossa luki "VESIVÄRIT".

Tässä ammatissa ilonaiheita riittää. Sen lisäksi, että suurella sydämellä ja laajalla ymmärryksellä joskus nauramme oppilaille tai heidän hengentuotteilleen, saamme päivittäin nauraa oppilaiden kanssa. Ja näin kesän kynnyksellä iloa piisaa, kun vain katsahtaa kalenteriin:) Seitsemän herätystä. Se on ammatinvalintakysymys tämä kesälomakin..

plié ja muita asentoja

Jaa että linjoilla on hiljaista.. mitä meillä oikein on tehty? Lukukauden päätös on samalla kustanna-kuljeta-kannusta -kauden huipentuma. Ensin on harjoituksia, sitten ylimääräisiä harjoituksia ja kenraaliharjoituksia, sitten turnauksia, näytäntöjä ja esityksiä. Ei siinä iltaisin tarvitse miettiä, mitä tekisi, moottoritie on kuuma.. Harjoitusten aikana on taksikuskeilla lenkkeilyä, neulontaa ja kokeiden korjausta. Ja jos oikein hyvin käy, päivänokoset helteisessä jokirannassa, vaaka-asennossa.

Kauden päättyessä, katsomon hämärässä vuoden vaivannäkö saa palkkansa, kilpaa herkistelemme kaltaistemme taksikuskien kanssa. On ne vaan taitavia.

Hyökkäysasento. Suomipoikamme on löytänyt lajinsa ja paikkansa, floorball ja vasen laita. Äiteekin on oppinut, mitä tarkoittaa tehot.

Peltonen ei tiedä vielä, mikä on plié, mutta kissa-asento on hallussa. Hello kitty!

Loppuasento. Neitosten tarantellatanssissa oli tulta, niin on myös neidoissa. Kiitämme opettajaa..

Aplodien jälkeen otetaan taas hyvä ajoasento, ja hurautetaan kotiin. Ja kotona voi ottaa hetkeksi hyvän katseluasennon, ainakin uutisten ajaksi, ennen kuin lähtee hakemaan sopivaa kylkiasentoa unten maille.

Joskus käy niinkin, että kaiken suharoinnin väliin jää luppoaikaa, ja silloin äitee ottaa puutarha-asennon:)

Puuhakkaita kevätpäiviä kaikille!

kassialma ja vihoviimeinen eskimo

Lompakkoni unohtui autoon, ja auto ajoi puolen tunnin matkan päähän reikäpallokentälle. Kauppareissusta piti siis selvitä opiskeluaikojen tapaan pullonpalautusrahoilla. Kyseistä panttitavaraa on onneksi helleilmojen ansioista siivouskaappiin kertynyt, joten perunapussi, kalapuikot ja jukurttipänikkä näyttivät turvatulta. Pullot pussiin ja pyörän selkään.

Periaatteenani on ollut, etten oluttölkkejä enkä siideripulloja lähikauppaamme palauta, siellä kun tapaa pyöriä oppilaita, entisiä, nykyisiä ja tuleviakin, ja hyvin suurella osalla heistä kodin vakaumus kieltää alkoholin käytön kokonaan (tai no siis lapsilla sen nyt kieltää laki ja järkikin, mutta siis noin yleensä alkoholi on nautintoaineena kielletty..). Kyläpuheissa opesta saattaisi äkkiä tulla rappioalkoholisti, jos kansankynttilä bongattaisiin ruskeaa pulloa palauttamassa -saati jos niitä olisi matkassa enemmän kuin yksi. Tällä kertaa mukaan oli kuitenkin otettava niitäkin, kiliseviä ja kolisevia laatuja, jotta omat lapsraukat saisivat perusostojen lisäksi myös särvintä leivän päälle. Onneksi tämä on poikkeustila.

Eipä ollut kaupassa onneksi montaa asiakasta. Tyhjäksi ostetun jäätelöaltaan sanoma oli ilmeisesti kiirinyt kylälle, eikä karkkihyllylläkään ollut tavallista tungosta. Kilisteltyä aikani pullonpalautusautomaatin kimpussa ensimmäinen tuttu äitee huikkaa heipat.
- No onpa ollut kova jano.
- Juu, näillä helteillä, niin on ollut.

Kassalla tulee toinen äitee jututtamaan.
- Milläs luokalla se tiina-ope on?
- Kolmosella nyt ja pääsen luokaltanikin. Että syksyllä sitten nelosella.
- Ja sitten varmaan seuraavana vuonna olet ekalla? Sovitaanko niin? Meidän paavo-liisa on tulossa silloin kouluun, ja sinunhan se pitää paavo ottaa, kun olet ollut meidän pentillä ja pirkollakin.
- Öh, juu, joko se pikku-paavo on niin iso...? saan ihmeteltyä ääneenkin, ja naureskelen, ettei yli vuoden päässä olevista asioista tiedä vielä erkkikään eikä erkin veli heikki. Että katsotaan minne tuuli tytön kuljettaa ja miten se elämä heittelee. Heh heh.

On tietysti mukava saada palautetta, mutta ensimmäisen ajatukseni kyllä oli, että eipä syöpäuutiseni sentään ihan kaikkien korviin ole kiirinyt. Kuka nyt toivoisi lapsensa opettajaksi syöpäpotilasta, jonka terveydentila on suuri mysteeri, ja jonka tulevaisuus on pätkitty muutaman kuukauden jaksoihin? Miten kävisi ekaluokkalaisen turvallisen koulupolun aloituksen, jos opettaja joutuisikin jäämään sairaslomalle -lyhyelle tai määräämättömän pitkälle? Yksi kokonainen lukuvuosi terveenä tuntuu valtavalta ihmeeltä, joten todennäköisyyksien mukaan jotain häikkää täytyy olla tulossa, tietää pessimisti sisälläni. Ei tällaista epävarmuustekijää voisi ekaluokalle laittaa..

Vai. Tiesikö paavo-liisan äiti sittenkin sairauksistani, ja halusi kysymyksellään kertoa, että vielä kelpaan hänen lastensa opeksi? Halusiko hän tsempata, kertoa minullekin, että vielä osaan opettaa ja kasvattaa. Että syöpäsolut ovat tehneet tuhojaan vain rinnoissa ja munasarjoissa, eikä niitä opetustyössä tarvita. Että koettelemukset ja elämänkokemukset tuovat perspektiiviä ja suhteellisuudentajua, myös työhön. Tiedä häntä, mitä tämä äitee tarkoitti, tiesi tai ajatteli, mutta hyviä ajatuksia tuo kohtaamisemme herätti. Vielä kelpaan ja osaan.

Ja niiden ajatusten ja yli jääneen euron kunniaksi hain vielä jäätelöaltaan pohjalta pyörimästä sen vihoviimeisen eskimon.

haravoinnin pedagogiikkaa

Villilän visiitin aikana kesä oli saapunut tänne lakeudellekin, kuten todistetusti myös orivedelle, längelmäelle, korpilahdelle, jämsään, viitasaarelle, kärsämäelle, rantsilaan ja temmeksellekin. Auton lämpömittari näytti asteita kahdenkymmenen viiden ja kolmenkymmenen välistä pudotellessamme kohti pohjoista, ja iltakuudelta oli kotipihassamme vielä shortsikeli. Lapsia ei meinannut saada sisälle eikä sänkyyn, mitenköhän lie kouluun huomisaamuna.

Piknikki pyynikillä, grillausta pyhäjärven rannalla ja ulkoilmateatteria.. tällaisen varaslähtökesäloman jälkeen on aika haasteellista motivoitua takaisin sorvin ääreen vielä loppulukuvuodeksi. Motivaatio-ongelma ei takuulla ole vain omani, sillä epäilen myös opetustoimen asiakkaiden kärsivän samantyyppisestä vaivasta -voimia vaan huomisaamuisiin herätystalkoisiin äidit ja iskät:)

Ensi viikon sääennustekin lupaa lämpöä ja levottomuutta luokkahuoneisiin, mutta eipä siellä luokkahuoneessa tarvitse onneksi pysytellä. Sunnuntain iltapuhteena sorvailen täällä vielä ensi viikon tuntisuunnitelmia hieman uusiksi. Eli.. luontoretki nyt ainakin, niin ja pihakuvista, vaikkapa maisemamaalausta. Matikan koe täytyy varmaan tehdä sisällä, mutta enkun tunnin ilmaisuleikit sujuisivat pihalla aivan mainiosti. Siivoustalkoot sattuvat sopivasti tulevalle viikolle, ja olen jo etukäteen kaavaillut, että tienvarsien ja ojanpohjien lisäksi luokkani siivoaa ja haravoi myös yhden pihan, joka "sattuu" siivottavalle alueelle. Pihanomistaja on luvannut tästä extrahommasta jäätelöpalkkion.

Hmm. Olisiko liian läpinäkyvää pitää siivoustalkoissa "kuka haravoi isoimman kasan viidessä minuutissa" -kisa? miettii laiska (ja lievästi käsivammainen) pihanomistaja, ja kirjoittaa puhelimeensa muistutuksen "osta jäätelöt ja mehut". Eläkoon opettajan työ ja pedagoginen vapaus!

pallopääjengi

Sää parani sen verran, että pääsin ikkunanpesuhommiin. Käsi-invaliditeettini rajoittuu vasempaan käteen, joten oikeakätisenä on turha hakea vapautusta tästä kevätpuuhasta. Viime keväänä jätin kuitenkin koko ikkunanpesu-urakan väliin, joten nyt työn jälki näkyy ja puuha on aivan mielekästä. Pesun lomassa on hyvä seurata kotipihan tapahtumia, ja niitä riittää. Pihamme on kujan kuumin kohtaamispaikka.

Nurkan takana kuutosjengi unohtaa kulkea hartiat kumarassa ja kädet taskuissa, illalla voi leikkiä vesi-ilmapallosotaa ja käydä siinä sivussa henkeviä keskusteluja. Yläkouluun siirtyminen, luokkajako ja jääkiekko kuulostavat olevan kokoontumisen teemat, välillä puhutaan tytöistäkin. "Sit rosa varmaan sanoo, et voi ei, mä en ehtinyt meikata tänä aamuna.. ja sit se kulkee näin..", esittää paavo ja sipsuttaa skeittikengissään, lanteet keikkuen terassimme poikki. Ja sitten nauretaan, koko jengi.

Trampoliinilla on tungosta. Yleisönosastokirjoituksista, varoittavista esimerkeistä ja lastenkirurgien vetoomuksista huolimatta trampallamme ei ole suojaverkkoa, mutta kokoa löytyy. Keskellä hyppiessä ei pi-täi-si päästä tippumaan. Säännöksi on sovittu, että vain yksi pomppii kerrallaan, tämä sopimus pitääkin joskus. Keittiön ikkunasta laskettuna tällä erää pyöreän patjan päällä istuskelee peltonen plus neljä noin viisivuotiasta. Välillä pompitaan, välillä väännetään vitsiä, jota vain viisivuotiaat ymmärtävät. "Kattokaa kaikki, tää on pippelihyppy!".

Koululaisneidit, se kujamme vakiporukka, norkoilee trampan lähettyvillä, ja yrittää tehdä vaihtokauppaa pienten kanssa hyppyvuorosta. Kun kaupat eivät ota onnistuakseen, ryhtyvät neitokaiset siivoamaan leikkimökkiä. Jutut eivät kantaudu ikkunanpesijälle saakka, mutta nuorten naisten keskustelut tapaavat liikkua koulupäivän vaiherikkaissa käänteissä. Kuka sanoi ja mitä, miksi ja kenelle, ja laitetaanko huomenna ne tunikat ja legginsit päälle. Tässä jengissä on kiva olla samis.

Sitten on yksi rouvajengi. Pihamaamme sijasta se seikkailee virtuaalisilla hiekkalaatikoilla, kulkee iltalenkillä verkkopoluilla. Tämän jengin jutun aiheet ovat elävästä elämästä ja vähän tuon puoleisestakin, vaikeita aiheita ei näissä piireissä kaihdeta. Yhteisenä nimittäjänä toimii Vakava Sairaus, jonka tämä jengi haluaa pitää aisoissa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Tästä jengistä olen mahdottoman iloinen, sillä tässä seurassa jokainen jäsen saa olla oma itsensä. Arvatenkin kaikki saavat enemmän kuin antavat, ja iloa riittää laajemmallekin yleisölle. Hyvät herrat ja rouvat, saanko esitellä: the pallopäät!

Vappuilotteluni lähti ilmapallon tavoin lentoon, ja kohta rupesi vappuisia naamoja ilmestymään blogeihin. Jengimme jäsen rk kokosi pallopääkuvamme kollaasiksi, jonka uskallan julkaista, nämä kun ovat niin kertakaikkisen hauskoja ja osuvia. Osuvia, tosiaankin. Näin uskallan väittää, vaikka vaikkemme kaikki olekaan kohdanneet irl, in real life. Tärkeäksi ja tutuksi voi tulla myös tällä virtuaalisella leikkipaikalla.

Tässä me siis olemme. Minut tunnette, ystäväni löydät linkkien kautta.
Rouva vaaleanpunainen on sanna, puuhatäti.
Kitsune on japania ja tarkoittaa.. kettua.
Tee julistaa blogissaan, että "hiusmuodissakin vähemmän on tänä vuonna enemmän".
Betty tiedetään sporttiseksi.
Tilu on esteetikko.
Rk taitelee.

Kiitos, kiitos, kiitos kaikki pallopäät ja muu virtuaalijengi! Leikitään, pompitaan ja lenkkeillään vastakin yhdessä!

äitienpäiväajatuksia!

Keittiöstä kuuluu jo kili kili, mutta vielä yksiäänisesti. Uskallan pujahtaa vessaan ja kiireesti takaisin sänkyyn. Kohta väkeä kuulostaa olevan alakerrassa jo enemmän, ja kolina lisääntyy, mukaan tulee myös sipinää. On autuaallista loikoilla ja venytellä omassa sängyssä, kuunnella oven takaa kantautuvia ääniä ilman, että niihin tarvitsisi millään tavalla puuttua. Laita ne mmmmmm mmm.. paistan nyt nämä mmm. ..Shhh!! Mmmm missä ne nyt on? JOKO SAA? Shhh!!

Eve hietamiehen yösyöttö on sopivaa äitienpäivän aamun lukemista, vaikka pasasilla vietetäänkin äiditöntä äitienpäivää. Mielelläni ojentaisin antti pasaselle kimpun ruusuja äitienpäivän kunniaksi. Antin mietteet ovat niitä, joita äiteet eivät uskalla ajatella edes hiljaa itsekseen, mutta joille on helppo nauraa, kun ne laukoo ääneen pinteeseen jäänyt yksinhuoltajaisä. Joo, aivan hyvä oivallus, etteivät "vauvat itke vain vittuillakseen, vaan itku on niiden kommunikointia". Lasken kirjan välillä pois käsistä ja kuuntelen keittiötä. Meillä yösyötöt ovat onneksi vaaleanpunaista lähihistoriaa, eikä itkujakaan tarvitse juuri kuunnella. Nytkin keittiöstä kuuluu koli koli, ja no niin, nyt mennään!

Ja äiti on valmiina, pimeässä ja peiton alla, kuuntelee moniäänisen "paljon onnea vaan" sekä peltosen kaupan päälle laulaman "häpi pöötdein". Ihastelee itse väkerretyt kortit ja lahjat, ja istuu valmiiseen pöytään.

Lämmintä äitienpäivää kaikille äideille! Äitienpäiväajatuksia myös tuleville äideille, sekä heille, jotka kovasti haluaisivat äidiksi. Ja heille, jotka ovat äiteitä isolla Äällä, kuten nyt vaikka tuolle pasasen antille.

leen@ on kotona

Leen@ kirjoitti vielä maaliskuussa minulle kommentin: "meillä alkaisi olla akuuttia asunnon vaihtaminen pienempään lähivuosina..". Se jäi mieleeni, kun ajattelin meillä olevan sama tilanne kymmenen-viidentoista vuoden päästä. Lapset lähtevät maailmalle, eikä meidänkään seitsemälle huoneelle ole enää tarvetta. "Voisikohan talosta poistaa vain yläkerran", pohti leen@, ja mietin, että totta, senhän voisi vaikka sulkea. Ja avata aina tarvittaessa -kotiin pitää kaikkien mahtua.

Tänään luin maahan, odota! -blogista, että leen@ on päässyt kotiin. Näillä sanoilla perhe kertoi leen@n kuolleen, rauhallisesti aamuyöllä aviomiehen valvoessa vierellä. Ei nukkunut pois, vaan päässyt kotiin. Voiko kuolemasta enää kauniimmin ilmoittaa? Leen@ oli matkalla kotiin, ja sinne häntä saattoivat perhe, suku, ystävät ja tuttavat, vieressä ja virtuaalisesti. Koti on turvallinen paikka, jonne on ihana saapua iltaisin, jalat väsyksissä, painavaa laukkua raahaten. Maailmalla matkustaessa tuntee usein koti-ikävää, haikeansuloista kaipuuta rakkaidensa luokse.

Leen@n sairauden edetessä luulen hänenkin jo kaivanneen kotiin. Kivut ja väsymys vaivasivat, veivät voimat. Silloin kun kaikki on jo sanottu, näkemiinkin, on rauhallista nukahtaa kuin pieni lapsi auton takapenkille. Herätä aamulla kotona, jonne isän käsivarret ovat yön pimeässä lapsensa kantaneet.

"Ota hänet vastaan,
suuri pyhä Jumala,
ota hänet vastaan,
kaipaavia lohduta.
Ota hänet vastaan
taivaan kotiin avaraan,
ota hänet vastaan,
iloon loppumattomaan.
Ota hänet vastaan,
syli rakkauden."

(petri laaksonen)

Lämmöllä leen@a muistaen,
tiina

yötyössä

Joskus yö menee näin:
Lukulamppu sammuu kuuliaisesti klo 22.50, vaikka kesken on erinomainen kirja. Stieg larssonin kanssa olisi yhteistä taivalta vielä jokunen sivu, mutta arkiaamuisin kello soi seitsemältä. Auttamattomana yökukkujanakin tarvitsen unta sen suositellun kahdeksan tuntia.

Yhdeltätoista naksahtaa lattialämmitys päälle, ja jo silloin aavistan, ettei uni aivan heti saavu. Varpaissa on vieläkin vauhtia hektisen päivän jälkeen, työstä kaupan kautta tarhaan, ruuanlaitosta yläkoulutulokkaiden (!) vanhempainiltaan, josta tätiyhdistyksen kokoukseen. Sängyssä maatessani kirjoittelen mieleni keltaisille post it-lapuille listan tekemättömistä töistä: muskariopen muistaminen, kevätjuhlan tarjoilu, lastenhoitajien virkistysilta, toukoviesti vanhemmille, äitienpäiväkortit ja kertotaulukoe. Ei auta. Kierrokset vain lisääntyvät, kun muistan vielä labra-ajan varaamisen, kevätretken, myöhästyneet kirjastolainat ja illalla loppuneen leivän. Kevätpörriäinen pistää aina toukokuussa, se nyt vaan kuuluu toimenkuvaan ja luonteenlaatuun. Onneksi kolmannet luokat eivät ole juhlavuorossa, onnea vaan kakkos-nelos-kuutoset:)

Finnair kaartaa kotimme sivuitse yhdeltä, sikavuoro on siis tänä yönä ajoissa. Siirryn tekemään käytösarviointeja. Koo, koo, hoo, hoo, hoo, hoo, tee? Hohhoijaa. Peltonen yskii seinän takana, ja käyn kokeilemassa otsaa. Ei ole lämpöä, hyvä, hapuilen pimeässä vessan kautta takaisin sänkyyn. Muistan varvasjumpan, ja venytän pottuvarpaita sivulle, ylös ja alas, poiminpa vielä kuvitteellisen kynänkin varpaiden väliin. Jumpatessa tulee tietysti kuuma, käännän tyynyn toisin päin ja lasken peittoa alemmas. Nostan vasemman jalan peiton päälle, sitten vielä oikean. Tavarajuna jyskyttää raskaassa lastissa ohitse. Tekevätköhän ratatöitä, kun viime päivinä nopeudet ylikulun kohdalla ovat olleet alhaiset? Juna tärryyttää savipatjaa talomme alla, ja talo tärryyttää asko bonnellia selkäni alla. Enää ei ole kuuma, ja hetken on jo aivan hyvä, mutta ilmanvaihtokone on tainnut jäädä kakkoselle. Ilmavirta jäähdyttää jalat ja sujautan ne takaisin lämpimään. Käännyn kyljelle, vatsalle, kyljelle, selälle.

Olenko muistanut tutkia rintani? Heh, jopa aamuyön pimeimpänä hetkenä ajatus naurattaa. Tunnustelen jäljelle jääneet laaksot ja tasamaat, ei tunnu patteja. Palpoin vielä vatsan seutua, jossa kukkuloita sitten tuntuukin. Jokainen kukkula kuitenkin laskeutuu nätisti kämmenen alla ja lorahtaa vienosti. Vihreää teetä ja ruisleipää siellä. Vaiko sittenkin askitestä? Aamuyön aaveet ovat tuttuja kavereita, eikä niitä passaa ruveta säikkymään, joten annan näidenkin aaveiden lepatella aikansa yön hämärässä. Niveletkin kolottavat. Vai olisiko se sittenkin luuperäistä tuo vähäinen vihlonta? Luultavasti, ehdin jo ajatella, mutta päätän tietoisesti kääntää ajatukset valoisammiksi samalla, kun ensimmäinen aavistus alkavasta päivästä pilkottaa pimennysverhon raosta. Lehdenjakajan auton rämistellessä kotikujallamme, olen jo kesälomalla. Lennämme sloveniaan miehenpuolen kanssa, vai ehkä sittenkin kroatiaan? Lomasuunnitelmat ovat lastenhoitoa ja budjettiriiheä vaille valmiit, kun nukkumatti viimein kolkuttelee silmäluomien takana.

Aamun sarastaessa lähden vielä miehenpuolen matkaan unten maille. Unessa pidän englannin tunnin ja askartelen äitienpäivälahjaa, muutaman tunnin kuluttua teen samaa livenä ja palkkani edestä. Virkeänä, reippaana, levänneenä:)