Kirurgian klinikan odotusaulassa kaksi oli ruuhkaa. Kokenut sairaalasilmäni taltioi näkymää ja tunnelmia, ja hetken päästä jo tiesin, että jalkahuone veti hyvin, mutta rintarauhaskirurgi ei tainnut olla paikalla. Reippaan puolen tunnin odottelun jälkeen sairaanhoitaja kävikin kertomassa, että olin neljäntenä jonossa mutta lääkäriä vielä odotellaan saapuvaksi. Kolmen vartin kahvitauolle siis kahvila kieloon ja uusi yritys.
Arikariharri ei mitenkään kommentoinut meille parin tunnin viivytystään, mutta emme sitä odottaneetkaan. Nimikin jäi arvoitukseksi niin miehenpuolelle kuin minulle, mutta ymmärrämme hyvin, että arvostetun kirurgin osaamisalue on ihan muualla kuin suullisessa ulosannissa. Lähtötilanteesta huolimatta arikariharri osoittautui vallan mainioksi tuttavuudeksi ja vastaanottotapahtuma oli vuorovaikutteinen, jopa miellyttävä.
- Sinulla on syöpähoidot tältä osalta sitten ohi, aloitti arikariharri (huomaa realistinen "tältä osalta").
- Jep. Toukokuussa säteiltiin ja nyt sitten kontrolloidaan. Talvella oli ne sytostaatit, samoilla myrkyillä hoidettiin siis munasarjasyöpä (koskaan ei voi olla varma, onko lääkäri lukenut epikriisiä etukäteen, siksi lyhyt briiffaus aiheesta)
Lääkäri nyökkää, on lukenut taustoja.
- Ja nyt sitten ennaltaehkäisevästi ollaan ajateltu oikean rinnan poistoa. Yleensä ei näin radikaalia toimenpidettä tehdä, tämä on.. noh, poikkeuksellista. Magneettikuvien perusteella rinta on terve ja kainalo puhdas. Oletko aivan varma poistosta, tivaa arikariharri.
- Kyllä vain, sanoin niin vakuuttavasti kuin vain osasin, ja selitin lääkärille selkokielellä syytkin. "No kun tämä geenimutaatio brca1 altistaa rinta-, munasarja- ja eturauhassyöville. Tähän mennessä kummassakin munasarjassa ja toisessa rinnassa on ollut jo syöpäkasvua, ja eturauhasta en omista. Jäljelle jää näistä vain oikea rinta, eli sen poisto on ainoa toimenpide, jolla uusi syöpä voidaan ehkäistä."
Arikariharri nyökkäilee jälleen, ymmärtää hyvin. Kahdeksankymmenen prosentin riski on suuri, leikkauksen arvoinen.
- Minkälaista leikkausta olet ajatellut? Onko sinulla vaihtoehdot selvillä?
Toki oli vaihtoehdot selvillä. Jo rintasyöpäuutisen yhteydessä olin saanut käteeni keltaisen rinnankorjausleikkauksen käsikirjan, ihan vain siksi, että voisin katsella kuvia ja totuttautua yksirintaisuuteen. Olin lukenutkin vihkosen kannesta kanteen, ja erityisen tarkasti olin pysähtynyt autenttisten valokuvien äärelle. Havainnollistavat kuvat "säästetty iho on täytetty alavatsalta otetulta kudossiirteellä", "lopputulos molemminpuolisen proteesirekonstruktion jälkeen" ja "nänni on rakennettu ihokielekkeellä ja tatuoitu" olivat jääneet vaikuttavina mieleen. Ei mikään helppo operaatio tuo rintarekonstruktio, ja osastolta 5 muistin kivuliaat kohtalotoverit vatsa-, selkä- ja rintahaavoineen, dreenipusseineen kaikkineen. Siksi epäröinkin hieman.
- No, ihan olen valmis pelkkään poistoon tässä vaiheessa. Kun on ollut näitä suuria leikkauksia. Mutta tietysti kuuntelen, mikä tässä olisi järkevintä.
Arikariharri tarttui sanoihini.
- No kun tuota leikkausten määrää ajattelee, niin voisi olla järkevä tässä samassa leikkauksessa muotoilla uusi rinta. Pääset yhdellä leikkauksella ja toipumisajalla, vaikka onhan se tietysti pitempi. Viikko sairaalassa ja pari kuukautta lomalla, siitä lähdetään.
Nyökyttelin. Kuulosti järkevältä vaikkakin kipeältä.
Sitten tarkasteltiin leikkausaluetta.
- Tuosta selkäpuolelta irrotetaan lihasta ja ihoa, ja käännetään ne tänne etupuolelle näin, muotoillaan rinnaksi. Täällä ei kyllä kauheasti ole irrotettavaa..
Lääkärin arvioiva katse päätyy vatsapoimuihini, joita kolmasti raskautetulla naisihmisellä on riittävästi ainakin kahteen c-kuppiin.
- Toinen vaihtoehto on ottaa tuolta alavatsalta kudospoimu, tehdä TRAM-leikkaus. Siinä tosin onnistumisprosentti ei ole aivan yhtä suuri, kun valmista verisuonitusta ei voi käyttää hyväksi.
Vaikka ajatus vatsan hyötykäytöstä tuntui houkuttelevalta, koin velvollisuudekseni palauttaa arikariharri maan pinnalle muistuttamalla, että munasarjasyöpä oli levinnyt vatsapaitaan. Vaikka leikkauksessa kaikki pahanlaatuinen solukko saatiin poistettua riittävillä tervekudosmarginaaleilla, kuulosti suunnitelma riskiltä. Lääkäri oli samaa mieltä. Lisäksi isoon operaatioon tarvittaisiin vielä ylemmän tahon siunaus, joten käynnin anti oli, että odotellaan sitä. Ei kun ensi vuoteen, huikkasimme kirurgille ja hoitajalle, ja läksimme laboratorion kautta kaupungille ja uuden vuoden vastaanottoon.
Korkean uusimariskin potilaana epäilen leikkausluvan heltiämistä kalliiseen operaatioon, mutta olen kuitenkin varustautunut tähän mahdollisuuteen. Hupaisten ja aamutunneille venyneiden uudenvuodenjuhlien päätteeksi sain ystäviltä vähän vinkkiä siitä, mitä arikariharrin veitseltä voisi toivoa:) T-paidan etumuksen laajasta valikoimasta olen valinnut jo mieleiseni. Mielelläni ottaisin appelsiinin, mutta kun materiaalia oli kerran vähänlaisesti, voi olla että joudun tyytymään pelkkiin karpaloihin...