Tiina kuoli eilen illalla levollisena ja ilman kipuja, viimeiseen asti elämästä tiukasti kiinni pitäen. Olen kiitollinen kun sain olla Tiinan vieressä loppuun asti, kädestä kiinni pitäen, päätä silittäen.
Ikävä on sanoinkuvaamaton. Nyt mennään elämässä eteenpäin tunti ja päivä kerrallaan.
Kuvassa Tiina leimaa itsensä maaliin Oulurasteilla tämän vuoden toukokuussa. Sitkeänä taistelijana hän halusi mukaan suunnistamaan vastaolleesta leikkauksesta ja taudin vähentämistä voimista huolimatta. Hymy pysyi silloinkin mukana radan loppuun asti, vaivoista huolimatta.
Tiinan toivomuksesta ilmoitan tässä blogissa myöhemmin hautajaisajasta ja -paikasta.
--Mikko (Tiinan mies)
Kuuluisia (?) potilaita..
2 vuotta sitten