Pääsiäiseni alkoi puhelusta.- On tulleet, juu.. (rapinaa). On näköjään lääkäri ehtinyt lausuakin nämä kuvat (rapinaa, pitkä hiljaisuus). Pikkulantiossa vasemmalla muutos muuttanut muotoaan, ohentunut, ja tilavuuskin edellisiin kuviin verratessa pienentynyt.. Ja ei, muualla ei syöpään viittaavia muutoksia, suomensi seija röntgenlääkärin sanelemaa tekstiä.
- Meidän lääkärit ottaa tämän sinun tapauksen meetinkiinsä, joka siirtyy nyt pääsiäispyhien takia, eli hoitosuunnitelmasta voit soitella viikolla 15, totesi seija vielä ääneen hymyillen. Olin vielä pariin otteeseen varmistanut, että olivathan nämä nyt hyviä uutisia. Että olihan se lääke purrut. Ja että ne kolotukset sitten olivat kai sitä ruisleipää.Että onhan tämä oikeastaan aikamoinen ihme.
Tautia on siis tavattavissa enää jossain takalistossa, eli jos syöpä muutoinkin on ihan p..:stä, niin nyt se on sitä ihan sananmukaisestikin. Paikassa, jonne päivä ei paista, lymyilee naispaholaiseni, vahingoitettuna joskaan ei lannistettuna: mystinen suv-arvo on edelleen maksimissaan. Se, nujerretaanko paholainen keinotekoisilla säteillä, jää kollegion päätettäväksi, mutta minä, tikkuilevat sormeni, tunnottomat kantapääni ja muut kehon pikkukrempat peukutamme täsmähoidon puolesta.
- Olet sinä ahkerasti täällä käynytkin ja lomasi ansainnut, sanoi myös seija.
Loma tosin koski viikkoa 15, sillä en totisesti silloin aio olla kotimaisemissa soittelemassa hoitosuunnitelmien perään. Eikä soittele kukaan minullekaan, sillä sovimme seijan kanssa, etten vastaa sairaala-alkuisiin numeroihin, vaan keskityn nauttimaan kevätauringon säteistä yhdessä perheeni ja lähisuvun kanssa. Itävallan keisariperhe on kasvanut prinsessalla, josta tulee kymmenes kummilapsemme. Schön emma liisa, endlich treffen wir!
Makusteltuani tutkimustuloksia ja juhlaruokia pääsiäispyhät, alan vähitellen oivaltaa pääsiäisen merkityksen: päästä. Päästä pelosta, päästä huolesta, saada huominen.
Ja ennen kaikkea: päästä matkaan:) Uudessa passissa loistava viimeinen voimassaolovuosi huimaa, mutta sitä kohti taas reissataan.
Sitä jokapäiväisempää matkantekoa edustaa kuvasta löytyvä virpomavitsan vierasesine, mutta se onkin jo toinen tarina, josta lisää ensi kerralla. Siihen asti, pääsiäisriemua teille kaikille!
